logo logo

Länsimaisen tanssin historia – Osa 1

Länsimaisen tanssin historia – Osa 1

Tanssi voidaan määritellä taiteen muodoksi, jonka aikana tanssija ilmaisee tunteita valikoitujen ja tarkoituksenmukaisten liikkeiden kautta. Tanssi voi olla joko hetkessä syntynyttä, tai sen koreografia on tarkasti ennakkoon suunniteltua. Laajasti ajateltuna tanssi jakautuu yleisölle esitettyyn tanssiin, ja sosiaaliseen tanssiin, jossa ryhmän kaikkia jäseniä rohkaistaan tanssilattialle. Vaikka musiikki usein kulkee tanssin kanssa käsi kädessä, tanssi ei tarvitse musiikkia ollakseen tanssia. Koska tanssin muinaishistoriaa on hankala jäljittää materialistisen todistusaineiston puuttuessa, varhaishistorian katsotaan alkavan muinaisten sivilisaatioiden rituaali tansseista. Näistä on jonkin verran arkeologista todistusaineistoa luolamaalausten, ja kivi figuriinien muodossa. Vanhin tanssijaa kuvaava maalaus sijaitsee intiassa ja sen on arvioitu olevan 9000 vuotta vanha. Tutkijat uskovat että tanssia käytettiin alunperin sosiaalisen kommunikaation muotona, ja tätä kautta siitä tuli myöhemmin suuri osa kansan juhlia ja festivaaleja. Tanssi on kuitenkin luultavasti ollut osa ihmiskunnan käyttäytymistapoja huomattavasti kauemmin. Tanssia käytettiin myös uskonnollisten ja shamanistien rituaalien toimittamisessa, tunnettuna esimerkkinä tästä on sadetanssi, jonka uskottiin auttavan kuivan kauden päättämisessä.  Mainintoja tästä on ainakin muinaisissa kiinalaisissa kirjoituksissa. Myös Egyptin, Intian, ja Afrikan kansat käyttivät tanssia todistetusti rituaalisessa mielessä. Yleisten rituaalien lisäksi tanssin uskottiin auttavan transsitilan saavuttamisessa, ja sitä käytettiin sairaustilojen hoitoon. Tanssilla oli jo varhaisina aikoinaan rooli myös taiteenlajina, ja tanssijan itseilmaisun välineenä. Tanssi-ilmaisun kautta tarinoita ja myyttejä esitettiin nuoremmille ryhmän jäsenille, ja se auttoi perinteen säilymisessä sukupolvelta toiselle. Yksi vanhimmista kirjallisista lähteistä Euroopassa tanssin harjoittamiselle on Iliad, jossa Homer kuvailee kreikkalaista chorea tanssia. Tanssia arvostettiin muinaisessa Kreikassa runouteen rinnastettavana taiteen muotona.  Keskiajan Euroopassa tanssin harrastaminen oli hajanaista, ja tyypillisin kuvaus tanssijoista on maalaisväestön kansantansseista, jotka myöhemmin levisivät myös hovien huvitukseksi.

Elisabethin aikainen tanssi

Varsinaisesti modernin tanssin historian katsotaan alkavan renessanssiajan Eurooppalaisissa hoveissa 1400-luvulla. Baletti sai lähtönsä Italian hoveissa, joissa tanssi mestarit opettivat hovin aatelisneidoille kehittämiään askelkuvioita. Tanssista tuli varsinaista ammattimaista viihdettä 1700-luvulla. Tanssin kehitystä hidasti tanssijoiden käyttämät painavat ja tiukat vaatteet. Tanssin harrastaminen hoveissa jatkui kautta Euroopan, ja varsinkin 1500-luvun Elisabethin ajan Englannissa kuningatar kannusti tanssin ja musiikin harrastamista hovissaan. Hänen tukemansa musiikin ja tanssin opettajat kehittivät suuren määrän tansseja, joita harrastetaan edelleen tänä päivänä. Tanssia harrastivat sekä ylemmän että alemman kansan luokan henkilöt, ja useista tansseista kehittyi hovin ja kansan versioita. Yläluokan tanssimat askelkuviot kehitettin useimmiten Ranskan ja Italian hoveissa. Askelkuviot olivat standardisoituja, ja Euroopan hovien palkkaamat tanssi mestarit painattivat oppaita jotka antoivat yksityiskohtaisia ohjeita tanssiaskelille. Tanssi oppaita levitettiin ympäri euroopan hoveja, mutta hovin väki matkusti myös muihin Euroopan maihin askelia oppimaan. Kuningatar Elisabeth itse oli innokas tanssija, ja vaati oman harrastuksensa vuoksi että kaikki hovin jäsenet opettelivat uusimmat tanssikuviot tarkasti. Tanssi toi hovielämään omat värityksensä, ja fyysinen läheisyys auttoi rakkaus suhteiden luomisessa, keinotteluissa, ja poliittisissa peleissä. Useimmat tämän ajan tansseista olivat paritansseja, joten tanssijoilla oli loistava mahdollisuus hiljaisille keskusteluille. Alempien kansanluokkien harrastamat tanssit peilasivat hovissa tanssittuja kuvioita, mutta erosivat niistä suuresti. Tanssit usein siivilöityivät näille luokille teatterin kautta, ja yksinkertaistuivat ringissä tanssittaviksi kuvioiksi. Tanssien askelia ei kirjoitettu ylös kuten ylempien luokkien keskuudessa, vaan ne opittiin vanhemmilta sukupolvilta. Tansseja harrastettiin kirkolliseen kalenteriin liittyvillä festivaaleilla, sekä markkina aikoina, jolloin kylien väki kokoontui toisiaan tapaamaan. Hovi tanssien vaikutuksen lisäksi alempien luokkien tanssi traditioihin sekoittuivat vanhat rituaalitanssit, ja esimerkiksi englantilainen morristanssi traditio, ja juhannussalon ympärillä tapahtuva tanssi ovat tämän jäänteitä.

Elisabethin aikainen tanssi

 

 

 

bottom

Comments are closed.

bottom