logo logo

Ballroom – tanssien historia

Ballroom – tanssien historia

Ballroom tyyppiset tanssit ovat paritansseja, joita tanssitaan viihdemielessä, ja arvostelu kilpailuissa kautta maailman. Kautta viihde historian, tämän tyyppiset tanssit ovat olleet suosittuja myös television, musiikkiteatterin, ja elokuvien maailmassa.

Ballroom määritelmän alle lasketaan yleensä viisi vakiotanssia, ja viisi latinalaistanssia. Vakiotansseja ovat hidas Englantilainen valssi, tango, wienervalssi, foxtrot, ja quickstep. Latinalaistansseja ovat samba, cha-cha, rumba, paso-doble, ja jive. Amerikassa luokat ovat American smooth ja American Rhythm. Tanssikilpailuja hallinnoivat kansainvälisellä tasolla World Dance Council ja World DanceSport Federation.

Historia

Länsimaisen tanssin historia alkoi Euroopan hoveista, joissa aatelisto tanssi seuratansseja iltojen piristykseksi. Näiden askelkuviot olivat usein tarkalleen määriteltyjä, ja ensimmäinen varsinainen pari tanssi, valssi, tuli suosituksi Euroopassa 1800-luvun alussa.

Varsinaisesti modernin ballroom tanssin kehitys alkaa 1900-luvun alussa, jolloin parit alkoivat liikkumaan tanssilattialla itsenäisesti toisistaan. Jazz musiikin suosi lähti myös kasvamaan, mikä aiheutti uusien tanssiliikkeiden ilmestymisen tanssi saleihin, jazz aika näki useiden muotitanssien syntymisen, ja tanssin opettajat päättivät keskittää energiansa näiden uusien tanssien asklian vakiinnuttamiseen jotta niitä voitaisiin opettaa suurille yleisöille. 1930-luvulla tanssien suosio nousi huimasti Fred Astairen ja Ginger Rogersin esiteltyä niitä valkokankaalla.

Kilpatanssi on tunnistettu urheilulajiksi kansainvälisen olympia toimikunnan puolesta, mutta olympialais lajina sitä ei ole vielä nähty. Maailmanlaajuisesti kilpatanssin harrastus on hajautunutta, ja jokaisella maalla on omat sääntönsä, ja kilpailuja hallitaan paikallisesti. Yleisesti kilpailuissa arvostellaan tanssiparin tahtia- ja perusrytmiä, vartalonlinjoja, liikeratoja, jalkatekniikkaa, tanssin luonteen tulkintaa, tanssillista esittämistä, ja koreografiaa. Tanssijat jaetaan luokkiin riippuen parin iästä, kokemuksesta, ja taidoista.

Tanssilajit

Tansseista tunnetuin, valssi, sai alkunsa Itävallassa ja Bavarian alueella 1600-luvulla. Valssi oli ensimmäinen virallinen tanssi, jossa mies piti naisesta kiinni niin, että heidän vartalonsa olivat tanssin aikana lähikontaktissa. Valssi on jaettu hitaaseen Englantilaiseen tyyliin, ja Wienervalssiin. Wienervalssi ei olekaan kotoisin Itävallasta, vaan sai alkunsa Ranskassa 1550-luvulla, ja se on vanhin tunnettu ballroom tyyppinen tanssi, joka oli suosittu 1800-luvun Euroopassa.

Tango kehittyi Buenos Airesin köyhillä satama alueilla 1800-luvulla, josta se levisi Eurooppaan ensin merimiesten, ja myöhemmin tänne matkanneiden varakkaiden perheiden poikien mukana. Tangon tärkeimpiä elementtejä kilpailuissa on tanssin sisältämä intohimo, ja miehen maskuliininen kontrolli tanssin aikana.

Foxtrot on Amerikkalainen tanssi, jonk kehittäjäksi tituleerataan vaudeville esiintyjää Harry Foxia. Hän aloitti nopean ravimaisen askeleen tanssimisen ragtime musiikin tahdissa vuonna 1914, ja myöhemmin tästä tyylistä kehittyi hidas, nopea, ja keski tempoisia versioita. Quickstep on puolestaan Englantilainen tanssi, joka kehittyi 1920-luvun Lontoossa.

Vakiotanssien lisäksi kilpailuissa tanssitaan latinalaistansseja. Näistä pasodoble ja Espanjalainen bolero, saivat alkunsa Espanjassa. Pasodoblea nähdään lähes ainoastaan kilpailuissa, ja sitä ei juurikaan harrasteta sosiaalisissa tansseissa vaativien koreografioiden vuoksi. Tanssin aikana parin mies esittää matadoria, ja nainen matadorin viittaa, härkää, tai silloin tällöin matadoria. Bolerosta tanssitaan sekä vanhanaikaista Espanjalaista versiota, jota nähdään lähinnä Euroopassa, että Kuubalaista versiota joka kuuluu American Rhythm -kilpailuihin.

Samba on Brasilian kansallistanssi, ja se sai alkunsa Länsi-Afrikasta alueelle tuotujen orjien keskuudessa. Pariisiin se saapui 1905, ja Carmen Miranda teki siitä tunnettua Amerikassa 40-luvulla. Rumba taas on Kuubalainen tanssi, joka päätyi Amerikkaan 20-luvulla. Tanssilla on yhteiset juuret Kuubalaisen boleron kanssa. Toinen kilpa tanssina tanssittava Kuubalainen laji on Mambo, joka on nopea tanssi, jonka viimeisen osion tanssijat voivat improvisoida vapaasti, ja esitellä taitojaan. Cha-cha tanssi kehittyi 50-luvulla hitaammaksi versioksi mamboa. Tanssi on flirttaileva, ja parin liikkeet peilaavat toisiaan esityksen ajan. Latinalaistansseista viimeinen, jive, kehittyi alunperin Afroamerikkalaisten keskuudessa 1940-luvulla, ja se saapui Englantiin toisen maailmansodan aikana Amerikkalaissotilaiden mukana.

bottom

Comments are closed.

bottom